67.8 kg (-2,2 kg)

Jes! Olen tyytyväinen. Jostain syystä tuo kiloluvun muuttuminen on aina yhtä ihanaa, eli ettei enää 68 vaan 67. Eilisiltana olikin keveä olo, olin varovaisempi syömisten kanssa. Kilon päästä olen BMI:n mukaan normaalipainoinen, tosin ihan siellä ylärajalla, mutta henkisesti sillä on merkitystä. Nyt BMI on 25.36.

Laihdutushistoriasta sen verran, että olen 2 kertaa elämässäni onnistunut laihduttamaan paljon, n. 10-15 kg. Muutamia kertoja olen laihduttanut pienempiä määriä 3-6 kg, silloin dieetti on tyssännyt jossakin vaiheessa johonkin 64-66 kg paikkeille.  Siinä vaiheessa olo tuntuu jo jonkin verran hyvältä, ja olen liian tyytyväinen, enkä jaksa enää olla tiukkana. Aikuisiässä parhain oloni on ollut himpun verran alle 60-kiloisena. Alimmillaan olen painanut 56 kg, ylimmillään 72,5 kg. Aikamoista jojoilua siis. Sellainen 58 kg on mielestäni minulle ihannepaino, silloin olen oikeasti tyytyväinen olooni ja kuvaani. Toisaalta haluaisin tavoitella myös pysyvää painonhallintaa, eli päästä eroon tästä jatkuvasta lihon-laihdutan-kierteestä ja toisaalta myös sellaisesta ruokaan liittyvästä syyllisyydestä. Olisi ihan oppia herkuttelemaan normaalisti ja nauttimaan siitä ja sitten oppia herkuttelun jälkeen palaamaan normaaliin. Ehkä pitkälle on kyse siitäkin, että oppii tuntemaan itsensä ja tunteisiin liittyvä syöminen. Että muistaisi, kuinka paha olo on, kun on syönyt oikein paljon. Alkuun kaikki maistuu hyvältä, esim. sipsit, mutta sitten ei osaakaan lopettaa, vaikkei enää maistukaan hyvältä, eikä jaksaisikaan. Ja sitten on paha olo.

No, se paasauksesta. Suurimmat haasteet on töissä. Kun on oikein kiire, tuntuu siltä, että voi vetää mitä vaan herkkuja, mitä löytyy, antaa ikäänkuin itselleen anteeksi. Toistaiseksi olen selvinnyt hyvin, olen rahdannut sinne hedelmiä, joita syön sitten välipaloina ja silloin, kun muut herkuttelevat.